Varusteet

Kypärä

Hyvin nopeasti mihin tahansa luolaan päädyttyään aloitteleva harrastaja huomaa tarvitsevansa kypärän. Oli kyse pienistä tai suurista luolista, jollei etukäteisvalmistelu ole moisen tarvetta paljastanut, laittaa ensimmäinen kunnon kolautus kiveen kypärän hankintalistalle. Myös kiipeilykypärät käyvät luolailutarkoitukseen, kunhan niihin kykenee kiinnittämään otsalampun.

Kypärän tarkoitus on – yllättäen – suojata päätä! Suojaamista tarvitaan niin pään paukuttelulta kattoon, seinämiin ja ylipäätään kiviin kuin putoavilta kiviltä sekä kompastumisen ja putoamisen seuraksena tapahtuvalta pään lyömiseltä.

Kypärän on tarpeen pysyä päässä luolailijan asennosta tai satunnaisista kolhuista riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa leukaremmiä ja luotettavaa kiinnitysmekanismia. Kypärän on myös oltava mukava päässä pitkiäkin aikoja. Kypärä otetaan luolassa pois ainoastaan, jos ollaan ahtautumassa jostain, mistä sen kanssa ei vaan mahdu.

Kypäriä valmistaa esimerksi Petzl. Sopivan kypärän saa hankittua kaikista kiipeilytarvikeliikkeistä tai monista urheiluvälinekaupoista.

Polvisuojat

Luolissa käytettävät polvisuojat ovat pääsääntöisesti pehmeitä neopreenisuojia, joissa voi olla erilaisia pinnoitteita. Suojia löytyy niin säädettävinä kuin säätämättöminäkin versioina, isoina ja pieninä, halpoina ja kalliina. Kalliimmissa polvisuojissa on yleensä parempi pinnoite ja säädettävät remmit. Pinnoitetut suojat kestävät huomattavasti kauemmin ja ovat usein myös hieman paremmin suojaavia. Pehmeitä suojia käytetään yleensä haalarin päällä suojaamassa samalla niin haalaria kuin polviakin. Pehmeät suojat eivät juurikaan rajoita liikkumista, eivätkä ne takerru ahtaissakaan paikoissa kivien reunoihin. Pehmeiden suojien pinnoite myös antaa mainion pidon liukkaalla kivellä ja mahdollistaa polvien tehokkaan hyväksikäytön esimerkiksi kiivetessä.

Helppo tapa suojata polvet ilman suuria investointeja saattaa olla varastosta/kirpparilta/automarketista löytyvät rullaluistelusuojat. Nämä ovat yleensä kovikkeellisia malleja eivätkä sovellu niin hyvin luolakäyttöön kuin pehmeät. Kovatkin suojat kuitenkin suojaavat polvet teräviltä kiviltä. Materiaalin ollessa kova suojien pito on kuitenkin huono, ne luistavat kivien päällä ja tarttuvat kovikkeesta kivien reunoihin tehden etenemisestä ahtaissa paikoissa haastavanpaa kuin olisi suotavaa. Jos kovia suojia käyttää haalarin alla, saa haalarinsa materiaalista huolimatta varmasti rikki.

Luolahaalarit

Päällimmäiseltä vaatetuskerrokselta vaaditaan kestävyyttä ja vesitiiviyttä. Jälkimmäisen tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta ainakin jossain määrin vettä hylkivä materiaali on uloimmassa kerroksessa tarpeellinen. Päällyshaalarien tehtävä on suojata alempia kerroksia, vähentää niihin pääsevän veden määrää, vangita ruumiinlämpöä, pitää loitolla veto sekä tarjota ylimääräistä kitkaa tarvittaessa.

Suomen ja Ruotsin luolissa pärjää hyvin millä tahansa haalarilla, tai käytännössä millä tahansa ulkoiluun soveltuvilla vaatteilla, joiden reikiintyminen ja likaantuminen ei ole ongelma. Vaatteiden kannattaa olla hyvin istuvat, koska mukana roikkuva löysä kangas on huomattava haitta ahtaista paikoista änkeydyttäessä. Muutenkin kannattaa välttää vaatteita, joissa on ylimääräisiä nauhoja, remmejä tai muita liehakkeita, jotka voivat tarttua kiinni.

Esimerkiksi Britannian kalkkikiviluolissa luolailija törmää usein virtaavaan veteen. Tällöin päällysvaatetukselta vaaditaan jo enemmän. Varsinaiset luolaharrastajien käyttämät haalarit ovat yleensä joko corduraa tai PVC:tä. Cordura on kestävä nylonsekoite, joka tuntuu kuivana käsiteltäessä hieman paperiselta. Cordura on haalarimateriaalina vähemmän hiostavaa kuin PVC, joten se ei pidä yhtä lämpimänä. PVC:n ehdottomia etuja ovat, että muta ei tartu siihen ja se on vedenpitävämpää ja joustavampaa kuin cordura. Huollollisesti näissä kahdessa haalarityypissä on yksi iso ero. PVC-haalari täytyy paikata välittömästi, kun siihen ilmestyy repeämä, ettei repeämä pääse leviämään. Cordurahaalarin voi paikata ehtiessään jos haluaa, sillä corduran repeämät eivät leviä. Yksinkertaistetusti siis kuivissa luolissa luolailevalle laiskalle harrastajalle cordura on mitä oivallisin, kun taas märkään halajavalle suositellaan PVC:tä. PVC-haalari on tosin makukysymys. Ihan tavallisessakin haalarissa (ei pvc eikä cordura) on oltu märässä luolassa ilman ongelmia.

Aivan tavallisilla työhaalareilla tai opiskelijahaalareilla pääsee hyvin alkuun. Monet myös pitäytyvät halvoissa haalareissa juuri hinnan takia koska uusi haalari ei tee isoa lovea kukkaroon.

Välikerrasto

Välikerrasto toimii lämmittävänä eristeenä. Sen täytyy olla materiaalia, joka kosteanakaan ei tunnu kylmältä ja joka kuivuu nopeasti. Välikerrasto ei näin ollen voi olla puuvillaa. Yleensä välikerrastona käytetään fleecestä valmistettuja kokohaalareita tai kaksiosaista pukua.

Aluskerrasto

Aluskerraston tehtävä on johtaa kosteutta pois iholta. Sen täytyy olla materiaalia, joka ei kosteanakaan tunnu kylmältä ja joka kuivuu nopeasti. Aluskerrasto ei välikerraston tavoin voi näin ollen olla puuvillaa. Aluskerraston virkaan sopivat mainiosti ulkoiluun tarkoitetut tekniset kerrastot.

Märkäpuku

Kaikkein vetisimmissä luolissa myös märkäpuvusta voi olla apua lämpimänä pysymisessä. Luolailussa usemmiten kuitenkin pärjää tällöinkin hihattomalla haalarimallilla, jossa vetoketju on edessä helpottamassa lämpötilan säätelyä. Märkäpuvussa olisi myös hyvä olla vahvikkeet polvissa ja kyynärpäissä.  Jos luolassa joutuu uimaan tai oleilemaan pitkiä aikoja vedessä, märkäpuku on ehdoton.

Hyödyllisin märkäpuvun osa luolailussa lienevät sukat. Virrassa kahlattaessa juuri jalat ovat eniten vaarassa kylmettyä. Hyvillä märkäpuvun sukilla tämä ongelma on vältettävissä.

Jalkineet = kumisaappaat

Luolailussa käytetään useimmiten jalkineina kumisaappaita. Hyvät istuvat kumisaappaat tarjoavat parhaan mahdollisen pidon luolassa liikuttaessa. Mitä pehmeämpi kumi, sitä parempi pito mutta mitä jäykempi pohja sitä enemmän kenkä tukee jalkaa. Parhaan mahdollisen pidon saavuttamiseksi saappaiden pohjissa olisi hyvä olla kohokuviointia, ja täysin sileäpohjaisilla saappailla ei pitäisi lähteä vaikeisiin kiipeilyihin tai poikkareihin. Pitkävartisuus ei myöskään ole hyvä ominaisuus, sillä silloin saappaisiin kertyy enemmän vettä ja ne painavat enemmän. Nilkkapituisia kaupunkisaappaitakaan ei tosin voi suositella, joten jotain näiden väliltä olisi varren pituus hyvä olla. Saappaat eivät saa olla liian isot, koska tällöin pito huononee. Mikäli käyttää saappaissa neopreenisukkia, on sukkien varren hyvä ylettyä hieman saappaiden varren yläpuolelle. Pitkävartisia neopreenisukkia on hankalampi löytää, ja lyhytvartisetkin on käytännössä todettu aivan käyttökelpoisiksi. Neopreenisukkien sijaan voi käyttää myös villa- tai urheilusukkia. Jälleen kerran pätee sääntö: älä käytä puuvillaa.

Luolassa voi myös käyttää vanhoja vaelluskenkiä. Vaelluskenkien etu on se että ne ovat yleensä paremmat jalassa ja kevyemmät kuin kumisaappaa. Huonona puolena voisi mainita sen että ne eivät kestä kulutusta yhtä hyvin. Joidenkin kenkien liimaukset ja ompeleet eivät kestä vettä vaan mätänevät ja ratkeavat.  Kenkien nauhat, ulkonevat metallihaat ja lenkit voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos ne takertuvat kiinni väärässä paikassa.

Luolavarustus tositoimissa. Kuva © Elina

Asiaa lampuista

Lamppuja löytyy kaiken kokoisia, näköisiä ja muotoisia mutta kaikki eivät sovellu luoliin. Koska luolassa tarvitaan kaikkia raajoja liikkumiseen on tärkeää että lampun saa kypärään kiinni. Pääasiallinen valo on siten aina otsalamppu.

Luolassa on myös usein märkää joten lampun olisi hyvä olla vesitiivis tai vähintään roiskevesitiivis.

Valotehon suhteen kannattaa huomata, että määrä ei aina korvaa laatua. Luolat ovat usein ahtaita, jolloin sadan tai kahden sadan metrin päähän kantava valokeila luo vain pienen häikäisevän täplän vastakkaiselle seinälle. Sellainen ei juuri auta maisemien katselussa. Paljon tärkeämpää on että valo leviää tasaisesti joka suuntaan. Tällöin ympäröivää luolaa pystyy ihailemaan kokonaisuutena. Lisäksi näkee mihin kätensä ja jalkansa asettaa eikä kaveriakaan tule niin paljoa häikäistyä. Kirkas kapea valokeila myös tärvelee kameran valotuksen ja siten valokuvat.

Suomen luolissa 120 lumenia on jo aivan riittävästi ja huomio kannattaakin kiinnittää valokeilaa hajoittaviin diffuusereihin, joilla elämänlaatu luolassa ryömiessä kummasti kasvaa. Myös lampun valon värisävy voi vaihdella, joskin sitä voi harvemmin valita. Ledien valo on useimmiten sinertävää. Joissakin harvoissa malleissa on tosin saatavilla lämpimämpi, kellertävämpi valo (warm white), jota jotkut pitävät tunnelmallisempana. Keilan leveys on kuitenkin tärkeämpi tekijä.

Ulkomaisissa suurissa luolissa tarve nähdä lähiympäristö ja jalkansa säilyy, joskin kauas kantava tähystysvalokin on mukava. Tällöin voi harkita kalliimpaa otsalamppua, jossa on lähivalo ja kaukovalo, tai sitten hieman käytettävyydestä (ja rahasta) tinkien kiinnittää kypärään kakkoslampuksi kevyt spottivalo.

On suositeltavaa kantaa mukanaan varalamppua siltä varalta että otsalampun paristot tai akut ehtyvät tai lamppuun tulee vika. Tällaisen lampun ei tarvi olla kovinkaan tehokas, sillä silmät kyllä tottuvat hämärään.

Alla suosituksia ja kokemuksia muutamasta luolalampusta

Bisun P51
Hinta paketille noin 150 euroa. Lumeneissa maksimi kummallekin erikseen toimivalle lampulle 200. Sisältää sekä hajavalon että spotin.

Fenix HP10 Premium Q5
Hinta 60 euroa + postikulut. Max. teho 225 lumenia, mutta käyttötila 120 lumenia. Täysin vedenpitävä otsalamppu, joka testattu käytännössä maailman luolissa. Kohtalaisen tehokas , mutta ei päihitä parhaita lamppuja. Pienikokoinen ja kevyt. Lisävarusteena diffuuseri, jolla voi hajauttaa valon tilanteissa, joissa siitä olisi haittaa kavereiden silmille. Suurimmat miinukset valokeilan kirkkaan osuuden kapeus ja tehon säädön liian suuret hyppäykset (ei mitään 120 ja 225 lumenin välissä). Normiparistot kestävät useita tunteja (>10), akkuparistot vain noin 4 tuntia. Erinomainen hinta-laatu-suhde, ja lampun saa Suomesta.
Kyseisen lampun valmistus on lopetettu mutta Fenixiltä on tullut tilalle uusia malleja joita emme ole päässeet vielä kokeilemaan. Lisää tietoa Fenixin sivuilta.

Petzl Duo Led 14
Hinta paketilla noin 150 euroa, lumeneja noin 70. Ehkä maailman suosituin luolavalo. Sekä akkukestoltaan (jopa 10 tuntia) että rakenteeltaan kestävä valo, jota kaikkia varusteitaan suunnilleen vasarana käyttävä Dare ei ole kolmessa vuodessa saanut rikki. Vesitiivis viiteen metriin, selkeät joskaan ei kovin monipuoliset säädöt. Ei muuta säätöjä vahingossa, ottaa kolhuja tekemättä arvaamattomia. Himmeämmänpuoleinen, säälittävän alitehoinen yhään suuremmissa kammioissa. Suhteellisen edullinen LED-päivitys parantaa tehoa ja korvaa liki hyödyttömän halogeenivalon LED-valoilla. Paristojen alkaessa tyhjentyä lamppu vähentää portaattomasti tehoa ja pitää huolta siitä ettei käyttäjä jää pimeään. Tämä vähentää hyödyllisyyttä esim. valokuvaukseen tai muuhun jossa konsistentti valoteho on tärkeää. Jos olet mönkimässä nimenomaan vetisissä ja ahtaissa luolissa lampun hyvät puolet menevät huonoista ohitse, valtavissa holveissa taas vastoinpäin. Valosta on olemassa myös Duo Led 5 -versio, joka on hiukan halvempi ja siihen sopivat samat päivitykset.Plussaa: varmatoimisuus, kestävyys. Miinusta: himmeys, kalliinpuoleisuus.

Petzl e+Lite
Hinta 25 euroa. Max. teholla kantaa 19 m ja paristot kestävät 35 tuntia. Pikkuruinen lamppu tulee vedenpitävässä, kelluvassa kotelossa ja on tarkoitettu vara- ja hätävaloksi. Myös itse lamppu on vedenpitävä.

Petzl Myo XP
Ei varsinainen luolalamppu, eli ei kovinkaan kirkas, ja siksi myös pienempi kuin “oikeat” lamput. Velma on kuitenkin pärjännyt kombolla tämä + hyvä käsilamppu. Hintaa noin 70 euroa. Voisi suositella varalampuksi.

Scurion
Erinomainen käytettävyys ja valoteho. Tämän hetken mallit ovat 700, 900, 1000 warm white, 1300 ja 1500. Mallinumero kertoo suoraan valotehon lumeneina. Kaikissa malleissa on kaksi LEDiä: spotti ja laajakeila. Jokainen malli käyttää samaa akkua, joten suurempitehoiset kuluttavat akun nopeammin. Scurion 700 pysyy tarvittaessa yhtäjaksoisesti päällä lähes viikon tai maksimiteholla 5 tuntia. 700-malli on myös todettu riittävän kirkkaaksi lähes kaikkiin normaaleihin olosuhteisiin. Hinnat alkaen n. 450€

Viper
Lupaa maksimissaan 800 lumenia noin viidelläsadalla eurolla.

Led Lenser Focus Cree H7
Hinta 50-60 euroa. Maksimiteho 140 lumenia, portaaton säätö. Tehokkaan tuntuinen, laaja valokeila. Hyvin pieni ja kevyt, toimii AAA-paristoilla. Miinukset: Paristokotelo ei vaikuta edes kunnolla roiskevesitiiviiltä. Valokeilan suuntaa säätävä sarana voi löystyä nopeastikin (tyyppivika, menee takuuseen). Lampun osuessa luolan kattoon, sarana kääntyy itsekseen. Paristot kestävät kunnollisella teholla vain lyhyen aikaa (noin 4 tuntia). Ei suositeltavissa luolakäyttöön muuta kuin varavaloksi.

Käsivalot

Käsivaloa voi käyttää lisävalona isoissa tiloissa tai varalamppuna. Myös käsivalon on hyvä olla vedenkestävä.

Otso K2
Hyvä käsilamppu. Lumeneita 130. Hintaa 30 euroa, löytyy esimerksiki Jalasjärven Teknisiltä. Näitä voidaan hankkia Mirin toimesta mikäli joku haluaa. Syö töpäköitä kameran litiumparistoja. Kestää pari useamman tunnin luolareissua jatkuvalla käytöllä, ei pahastu kolhimisesta, uittamisesta tai mudasta. Aivan mahtava kakkosvalo. Löytyy Miriltä että Velmalta. Varsinkin hämäräsokealle Mirille varsinainen autuus.
Lisää käsivaloja voi katsella vaikkapa Partiovarusteen sivuilta.

Vyö

Vaikka ilman kunnollista luolavyötäkin selviää, helpottaa se elämää siinä määrin, että sen hankintaa voi pitää perusteltuna.

– Vyöhön kiinnitetään sulkurenkaalla prusiknaru, jonka päähän luolasäkki on kiinnitetty.

– Mikäli toinen luolailija tarvitsee avustusta jossain kohdassa esimerkiksi ylös pääsemiseksi tai putoamisen estämiseksi, on vyö hyvä kohta mistä tarttua kiinni. Vyö siis toimii tarvittaessa kahvana. Luolavyö on kestävää tekoa, eikä sen solki voi aueta, mikäli sitä käytetään oikein.

– Vaijeroiduissa poikkikuluissa vyöllä voidaan korvata valjaat ja siihen voidaan klipata lehmänhännät kiinni varmistukseksi samalla tavalla kuin valjaisiin. Vyö on päällä koko ajan, eikä sitä valjaiden tapaan ole tarvetta riisua pois vaijerikulkujen loputtua. Vyötä ei kuitenkaan suositella henkilövarmistukseen vaan aina tulisi pyrkiä käyttämään valjaita.

Luolavöitä saa kaikista luolaroinaa myyvistä kaupoista. Valmistajana esim. Beast. Valmistajasta riippumatta vyössä on oltava niin kutsuttu double back -solki.

Luolasäkit

Luolareissut kestävät yleensä lyhyimmilläänkin tunteja. Suomessa suurin osa ajasta menee luultavasti pienen kivenkolon paikallistamiseen ja GPS:n kanssa tappelemiseen, mutta ulkomailla tunnit ovat maan alla vietettyä aikaa. Näin ollen luolaan on vietävä mukanaan kaikenlaista tarpeellista tavaraa lähtien juomasta ja ruuasta. Kaikki tavara on saatava kulkemaan kätevästi. Tätä varten on olemassa kestäviä luolasäkkejä, joihin voi pakata niin köyden, SRT-sälän, ruuat, varavalot kuin ensiapupakkauksenkin. Retkellä tarvittujen säkkien määrä vaihtelee. Neljän hengen ryhmä voi selvitä pitkästä mutta yksinkertaisesta retkestä yhdellä ainoalla säkillä, ja toisaalta jos tarvitaan valtavasti köyttä tai vaijeritikkaita, säkkejä voi olla enemmän kuin luolailijoita.

Luolasäkille on muutamia olennaisia kriteerejä.

– Säkin tulee olla kestävää materiaalia. Luolassa säkkiä luultavimmin heitellään, tönitään, raahataan ja sullotaan, eikä ole toivottavaa, että tällä toiminnalla säkkiin saadaan repeämiä.

– Veden tulee päästä ulos säkistä kaikissa asennoissa. Eli käytännössä säkin pohjassa tulee olla aukkoja, joista säkkiin päässyt vesi valuu ulos. Säkkiä tullaan todennäköisesti uittamaan luolassa, eikä kukaan halua kantaa mukanaan turhaa painolastia tai pysähtyä jokaisen uittamisen jälkeen tyhjentämään säkkiä. Tästä syystä kuivasäkit eivät käy luolasäkeiksi.

– Sulkemismekanismin tulee olla helppokäyttöinen, jolloin sen avaaminen ja sulkeminen sujuu nopeasti ja vaivattomasti, vaikka kädet olisivatkin hieman kohmeessa tai mudassa.

– Säkin käsittelyn tulee olla helppoa. Pyöreä muoto antaa mahdollisuuden pyöritellä säkkiä vaivattomasti eteenpäin, ja hyvät hihnat mahdollistavat sen mukavan kantamisen selässä. Pelkkä olkaremmi johtaa helposti säkin epävakauteen vaikkapa kiivettäessä, joten reppumainen malli on paljon suositeltavampi.

– Säkki ei saa kerätä itseensä hillittömiä määriä mutaa lisäpainoksi, joten materiaalin tulee mieluiten olla hieman liukasta ja vesitiivistä vesitaakan vähentämiseksi.

Luolasäkin suuaukkoon on tapana kiinnittää suunnilleen kantajansa selän mittainen prusiknarulenkki. Lenkin päähän laitetaan sulkurengas, jolla pussin voi kätevästi klipata kiinni vyölle. Tällöin pussia voi tarvittaessa roikuttaa itsensä alapuolella ja sen voi myös ilman sulkurenkaan irroitusta laittaa takaisin selkään. Laakeissa ryöminnöissä säkin voi antaa hilautua perässä prusikin varassa, mikä on paljon kevyempää kuin säkin työntäminen edellä. Tällöin ei myöskään ole pelkoa, että säkki tippuisi syvyyksiin, vaikka ote siitä välillä irtoaisikin. Itseen sidottua säkkiä on myös huomattavan vaikea hukata.

Valmistajista säkkejä tekevät ainakin Warmbac, Beast, Petzl, Phoenix ja Meander. Luolasäkkejä saa esimerkiksi Cardiffin Up and Underista ja Ingletonin Bernies Cafesta. Kumpikin postittaa tavaraa myös Suomeen.

Luolaseura on testannut Warmbacin, Phoenixin sekä Beastin luolasäkkejä, ja näihin on oltu hyvin tyytyväisiä.

Vesitiiviit pussit, purkit ja laatikot

Osa luolaan vietävistä tarvikkeista ei siedä vettä. Tälläistä välttämätöntä tavaraa voivat olla esimerkiksi varaparistot lamppuihin tai jotkin luolissakin käytettävät kamerat. Näitä varten tarvitaan vesitiiviitä kuljetuspusseja tai laatikoita. Halvimmillaan tämä tarkoittaa kasaa minigrip-pusseja, mutta mikäli vesitiiviydestä haluaa olla varma, kannattaa harkita tähän tarkoitukseen tehtyjä vesitiiviitä pusseja tai laatikoita. Mitkä tahansa retkeilyyn tarkoitetut kuivapussit luultavasti ajavat asiansa, koska pussit kuitenkin pakataan kestävään luolasäkkiin, jolloin kivien terävyys ei niitä pääse rikkomaan. Kuivapussin ei yleensä tarvitse olla kovin iso, koska siellä ei ole tarkoitus säilyttää kuin se pieni osa luolasäkin tavaroista, joka ei kestä vettä. Kuivapusseja valmistavat ainakin Ortlieb, Loksak ja Tatonka. Pusseja myyvät Suomessa esimerkiksi Partiovaruste sekä Varuste.net.

Pitemmillä ja enemmän tavaraa vaativilla luolareissuilla monet käyttävät myös vedenkestäviä laatikoita tai purkkeja. Kyselyt hyvistä vedenpitävistä laatikoista ovat yleensä tuottaneet yhden vastauksen: Pelican box. Näitä vedenpitäviä laatikoita ei valitettavasti saa Suomesta (jos joku löytää, ilmoittakoon). Daren Drum -nimiset purkit ovat myös suosittuja ainakin Britanniassa. Niitä saa mm. Pohjois-Walesissa sijaitsevasta Caving-Gearista ja pikkuisest a Phoenixista Etelä-Walesista.

Kamerat

Luolassa kamera kohtaa vettä, mutaa, mutaa ja lisää mutaa. Ympäristö on kohtuullisen ankara elektroniikalle, joten se kuuluu valita tarkoitukseen sopivaksi sekä suojata soveltuvilla tavoilla. Luolissa kuvaaminen on pimeyden vuoksi haastavaa, joten hyvien kuvien saaminen vaatii omat varusteensa, jotka myös tulee suojata mudalta ja vedeltä. Kameralaukkujen käyttäminen on tarpeetonta. Kannattaa mieluummin hankkia vedenpitävä purkki tai laatikko ja laittaa kuvausroinat sinne. Myös kameroiden sukelluskotelot käyvät yhtä hyvin luolatarkoitukseen, mutta ovat kalliita.

Ensiapupakkaus

Luolasäkkiin kuuluu aina mahduttaa myös ensiapupakkaus. Pakkauksesta tulee ensisijaisesti löytyä tarpeita erilaisten siteiden tekemiseen, sekä avaruushuopa tai miksei kaksikin. Onnettomuuden tapahduttua luolassa tulee hyvin nopeasti kylmä, ja tästä syystä avaruushuopa on ehdoton varuste. Monipuolisen valikoiman ensiapupakkauksia löydät Punaiselta RistiltäVaruste.netistä saa erinomaisia vedenpitäviä ensiapupakkauksia.

Tallenna